Harri matkanjohtajana reitilla Cheyenne-Pueblo. Aamulla oli rankka sumu, kun lahdimme matkaam puoli yhdeksan jalkeen. Muutaman mailin jalkeen ilma kirkastui ja loppupaivan saimme ajaa aurinkoisessa saassa.

Nakymat olivat edellispaivien kaltainen...Kalliovuoren haamottivat taivaanrannalla, aroa silminkantamattomiin ja mutkitelevia teita. Tiet, jotka kulkevat pienten kylien lapi ovat hyvassa kunnossa verrattuna ns. moottoriteihin. Roskia ei nay teiden varsilla.



Juhan pyoraa jouduimme hieman hoivaamaan matkan varrella.

 

Sanotaan, etta ameriikassa kaikki on isoa...niin tanaan naureskelimme eraan lava-auton roiskelappia, jotka olivat hehtaarin kokoiset. Ruoka-annoksista riittaisi vaikka kolmelle. Nyt jo on oppinut tilaamaan puoliannosta.

Illalla Pueblossa kavimme illallisella jaappanilaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvaa, eika annokset olleet lainkaan ameriikan mallisia, vaan annokset oliva juuri sopivan kokoisia.