Hotellimme Barstowissa.
Kahvipussi hotellihuoneen antimissa.
Viimeinen puristus alkoi klo 9.00 jalleen Jannen toimiessa johtajana. Aaketa laakeeta silman kantamattomiin...taustalla haamottivat vuoret. ilma oli hieman utuinen, joten vuoret eivat nakyneet oikein selvasti taivaanrannalla.
Tuulimyllyvoimaloita vai oli tuhansia kukkuloisen laella. Nayttivat kolmihaaraisina aivan kukkakedolta. Rekkaliikenne molempiin suuntiin oli tana sunnuntaipaivana runsasta. Vuoren rinteilla silloin talloin nakyi onkaloita...junaliikenne oli vilkasta. Jatkuvasti tavarajunia meni perakanaa. Pisin tavarajuna jonka vaunut saimme laskettua oli 96 vaunun mittainen, joita veti nelja veturia.
Maisemista tuli mieleen Pieni talo Preerialla-ohjelmasarja. Saattoi oikein kuvitella, kuinka Inglesin tyttaret juoksentelivat preerialla. Pohjoisessa oli lehmia enemman laitumella kuin taalla etelassa, taallapain oli isoja maitotiloja, mutta lehmat olivat aitauksessa, katoksen alla lahella paarakennusta. Saatoimme myos ihastella sipuliviljemia, omenatarhoja, viinitarhoja ja tomaattiviljelmia. Mansikkaviljelmasta tuulen mukana tuli makea mansikan tuoksu. Palmuja nakyi jo tassa vaiheessa runsaati samoin kuin isoa kaktuksia.
Heinapaalit oli pinottu katosten alle mittaa kayttaen...otoksun. (kuva havisi)
Lehmatilat olivat mahtavan kokoisia...satoja ja satoja paita.
Juomatauko hylatyn kaupan edustalla.
Santa Mariassa kavimme lounaalla. Jalleen loytyi ihastuttava pikkuravintola. Paikan pitaja tuli jutustamaan meita ja halusi meidan kirjoittavan nimemme vieraskirjaan.
Matkalla naimme pienen pyorremyrskyn, joka tuli meita kohti. Ei muuta kuin vauhtia hidastamaan ja onneksi pyorre muutti suuntaa ja ohitti meidat.
Matkan aikana oli pitkat matkat uutta asfalttia. Uusi, musta asfaltti heijasti kuumuutta maasta. joten hieman tuli lampimat oltavat. Emme halunneet luopua ajovaatteista, jo turvallisuusyista, joten pieni tuulenvire teki poikaa.
Mita lahemmas L.A:ta saavuimme, sita vihreammaksi nakymat muuttuivat. Tuntui oudolta, kun taivaanrantaan ilmestyi pilvia. Pilvet oli Tyynen valtameren ylapuolella. Siina valtamerta ihastellessamme totesimme, etta Shangahai ja Hong Kong ovat vastakkaisella rannalla.
Santa Barbarassa kavimme kahvilla ja sielta lahtiessamme jouduimme pahaan ruuhkaan. Ennen kahvihetkea ruuhkaa ei teilla ollu, vaan liikenne kulki todella mukavasti. Hieman meinasi tulla lammin, vaikka lampotila oli laskenut lahes 20 farenhaittia paivan lukemista. Avoautot olivat ilmestyneet katukuvaan, joilla sitten hurjasteltiin melko kovaa vauhtia.
Lahes joka paiva olimme saaneet huomauttaa, etta joiltakuilta olivat sivulaukut auki. Tamakaan paiva ei tehnyt siihen asiaan poikkeusta, silla nyt oli avoimet laukut Sikella. Markolla laukut olivat olleet auki lukemattomat kerrat samoin kuin Juhallakin.
Bouganvillet kukkivat kauniisti kadun varrella. Ajoimme L.A;hin rantatieta pitkin, ja nakymat olivat mahtavat. huomasi, etta olimme tullees ns. rikkaiden asuinalueelle, silla talot olivat mahtavan kokoisia korkeilla kukkuloilla samoin kuin lahella rantaa. lava-autot olivat vaihtuneet avomersuihin ja bemareihin.
Ilta alkoi hamartaa, kun suuntasimme kohti Santa Monicaa. Hieman oli ajajilla vaikeata nahda sivupeileista taaksepain, silla aurinko laski takanamme. Pieni kaarros eraan parkkipaikan kautta, silla kolmeen suuntaan erkaantuvasta tiesta valitsimme oikeanpuoleisen kun olisi pitanyt ottaa vasen kaista. No eipa tuo haitannut, silla aikaa tuohon kierrokseen ei kulunut kuin muutama minuutti, kun paasimme takasin oikealle teille. Hotellimme sijaitsi muiden hotellien tapaan syrjassa ydinkeskustasta ja tuntui, etta matka jatkui ja jatkui eika hotellin kylttia vain nakynyt. Hieman vedimme henkea, silla viime metreilla Jannelle meinasi kayda pieni haaveri. Janne oli kaantymassa eraassa ristyyksessa vasemmalle, niin oli samaan suuntaan kaantymassa myos auto. Janne ei huomannut auton tuloa vierella ja pyora otti kosketuksen autoon. Vauhti oli onneksi hiljainen, joten ei ollut vaaraa, etta pyora kaatuisi ja jatkoimme matkaa. Autoilija taisi luulla, etta karkaamme hanelta, silla vauhdikkaasti lahti peraamme. Hotelli sijaitsi seuraavassa kadunkulmassa, joten parkkipaikalle kaarsimme me ja auto perassa. Autoon ei tullut sellaista vahinkoa, etta kuski olisi vaatinut korvauksia. Kadenpuristus riitti ja auto poistui.
Illallisen jalkeen nukkumaan ja silla pitka paiva alkoi tuntua. Tama oli nimittain ajomme pisin paiva. Haikeat olivat tunnelmat, silla huomenna lahtisi Marko kotimatkalle ja pyorat pitaisi palauttaa.
Kommentit