sunnuntai, 24. elokuu 2008

Paiva Santa Monicassa (L.A.)-lento New Yorkin kautta Helsinkiin

18.08.08
Pyorien palautuspaiva...neljan pyoran verran. Kolme muuta pyoraa palautettaisiin parin paivan paasta. Alunpitaen meillakin oli palautuspaivaksi maaritelty 20.8., mutta palautimmekin jo pari paivaa aikaisemmin, silla lahtisimme paluumatkalle tiistaina perjantain sijaan. Uusien lippujen saaminen sujui hyvin.

Harri oli selvitellyt paikkaa, minne pyorat voisimme vieda. Ensin kavimme Harrikkakaupassa...vaara paikka, josta meidat ohjattiin seuraavaan rakennukseen...vaara paikka. Harri soitti uudelleen jo aamulla soittamaansa numeroon ja sai tarkemman osoitteen, mika sijaitsi onneksi vain sadanmetrin paassa paikasta, jossa olimme. Poika vuokraamossa tarkisti pyorat ja eipa loytynyt pyorastamme huomautettavaa...eika kylla pitanytkaan. Olihan pyorassamme naarmuja, jotka olivat jo nahtavissa, kun pyoran Bostonista saimme. Kysyinkin Simolta, onko meilla lappusta, missa oli mainittu kaikki naarmut, eipa meilla ollut sellaista. Jos Kiinassa olisimme olleet, niin kaikki olisi menneet meidan piikkiin. Onneksi poika soitti Bostoniin ja sai sielta tiedot pyorista.

1978676.jpg

1978683.jpg

1978689.jpg
Santa Monican harrikkakauppa

1978694.jpg

1978739.jpg   
hmmm...

1978819.jpg

1978796.jpg
Tannepa koitimme pyorat ensin palauttaa

1978828.jpg
Oikea paikka loytyi taman rakennuksen toiselta puolelta

1978835.jpg
Harrikkamatkamme Usassa paatty tanne pyorien palautuspisteeseen.

Janne, Juha  ja Sikke olivat lahteneet ajelulle...heidan suunnitelmiinsa kuului kayda katsomassa Hollywood-kylttia ja muita kuuluisia paikkoja L.A:ssa. Me kerasimme ajovaatteemme ja suunnistimme hotellin laheisyydessa olevaan pesulaan. Aamulla olimme laittaneet muita vaatteita hotellin pesulaan...maksoi muuten maltaita...muutama vaate ja hintaa 80 USD. Kuudella dollarilla saimme pestya ajovaatteet yleisessa pesulassa. Aamulla vain ei oikein ollut tietoa, kuinka aika riittaisi pesulahommiin, siksi laitoimme hotellin pesulaan pesupussin.

Illallisella viela Italialaisessa ravintolassa, jonka jalkeen muutamaksi tunniksi nukkumaan, Heratys klo 3,00 aamuyolla ja taksiin suuntana L.A. lentokentta. Hieman oli eksynyeen oloinen tunne lentokentalla, huonot olivat opasteet, minne tiskille pitaisi menna. Aamukahvia olimme vailla, silla kentan Starbucks aukesi vasta klo 5.00 ja olimme kentalla jo neljan aikaa. koneeseen paastyamme nukahdin heti, enka tiennyt mitaan ohi menevista juomakarryista. Ruokaa American Airlines'n lennolla ei tarjoiltu...jotakin pienta purtavaa ainostaan...enpa paljon sitten menettanyt.

New Yorkissa Helsinkiin lahtevan koneen portti loytyi helposti...ainoastaan ihmettelimme, kun ei ollut passintarkastuspistetta missaan. Eipa saatu mitaan merkintaa passseihin, etta olemme maasta poistuneet. Vihran lomakkeen lentovirkailijat ottivat pois portilla, siina kaikki. Toivottavasti tieto poistumisesta menee eteenpain. Harrilla oli lento Delta:lla L.A. New Yorkiin ja tapasimme hanet kentalla. Finnairin lennolla Helsinkiin ja nain oli Ameriikan matka tehty.

Matka meni todella hienosti ja kestaa varmaan pitkan aikaa, ennenkuin tajuaa todellakin mita on nahnyt ja kokenut. Valokuvia on plakkarissa lahes 3000 ja videota neljan tunnin ajan.

sunnuntai, 24. elokuu 2008

17.ajopaiva Barstow-Los Angeles

17.8.08

1978868.jpg
Hotellimme Barstowissa.

1978855.jpg
Kahvipussi hotellihuoneen antimissa.

Viimeinen puristus alkoi klo 9.00 jalleen Jannen toimiessa johtajana. Aaketa laakeeta silman kantamattomiin...taustalla haamottivat vuoret. ilma oli hieman utuinen, joten vuoret eivat nakyneet oikein selvasti taivaanrannalla.


1978893.jpg

1978903.jpg

1978907.jpg

1978921.jpg

Tuulimyllyvoimaloita vai oli tuhansia kukkuloisen laella. Nayttivat kolmihaaraisina aivan kukkakedolta. Rekkaliikenne molempiin suuntiin oli tana sunnuntaipaivana runsasta. Vuoren rinteilla silloin talloin nakyi onkaloita...junaliikenne oli vilkasta. Jatkuvasti tavarajunia meni perakanaa. Pisin tavarajuna jonka vaunut saimme laskettua oli 96 vaunun mittainen, joita veti nelja veturia.

1978935.jpg

1978942.jpg

1978949.jpg

1978968.jpg

Maisemista tuli mieleen Pieni talo Preerialla-ohjelmasarja. Saattoi oikein kuvitella, kuinka Inglesin tyttaret juoksentelivat preerialla. Pohjoisessa oli lehmia enemman laitumella kuin taalla etelassa, taallapain oli isoja maitotiloja, mutta lehmat olivat aitauksessa, katoksen alla lahella paarakennusta. Saatoimme myos ihastella sipuliviljemia, omenatarhoja, viinitarhoja ja tomaattiviljelmia. Mansikkaviljelmasta tuulen mukana tuli makea mansikan tuoksu. Palmuja nakyi jo tassa vaiheessa runsaati samoin kuin isoa kaktuksia.

1978983.jpg

1978999.jpg

1979035.jpg

1979044.jpg





Heinapaalit oli pinottu katosten alle mittaa kayttaen...otoksun. (kuva havisi)



1979054.jpg
Lehmatilat olivat mahtavan kokoisia...satoja ja satoja paita.

1979060.jpg

1979067.jpg
Juomatauko hylatyn kaupan edustalla.

1979073.jpg


1979081.jpg

Santa Mariassa kavimme lounaalla. Jalleen loytyi ihastuttava pikkuravintola. Paikan pitaja tuli jutustamaan meita ja halusi meidan kirjoittavan nimemme vieraskirjaan.

Matkalla naimme pienen pyorremyrskyn, joka tuli meita kohti. Ei muuta kuin vauhtia hidastamaan ja onneksi pyorre muutti suuntaa ja ohitti meidat.

1979083.jpg

1979096.jpg


1979099.jpg

Matkan aikana oli pitkat matkat uutta asfalttia. Uusi, musta asfaltti heijasti kuumuutta maasta. joten hieman tuli lampimat oltavat. Emme halunneet luopua ajovaatteista, jo turvallisuusyista, joten pieni tuulenvire teki poikaa.

Mita lahemmas L.A:ta saavuimme, sita vihreammaksi nakymat muuttuivat. Tuntui oudolta, kun taivaanrantaan ilmestyi pilvia. Pilvet oli Tyynen valtameren ylapuolella. Siina valtamerta ihastellessamme totesimme, etta Shangahai ja Hong Kong ovat vastakkaisella rannalla.

Santa Barbarassa kavimme kahvilla ja sielta lahtiessamme jouduimme pahaan ruuhkaan. Ennen kahvihetkea ruuhkaa ei teilla ollu, vaan liikenne kulki todella mukavasti. Hieman meinasi tulla lammin, vaikka lampotila oli laskenut lahes 20 farenhaittia paivan lukemista. Avoautot olivat ilmestyneet katukuvaan, joilla sitten hurjasteltiin melko kovaa vauhtia.

Lahes joka paiva olimme saaneet huomauttaa, etta joiltakuilta olivat sivulaukut auki. Tamakaan paiva ei tehnyt siihen asiaan poikkeusta, silla nyt oli avoimet laukut Sikella. Markolla laukut olivat olleet auki lukemattomat kerrat samoin kuin Juhallakin.

Bouganvillet kukkivat kauniisti kadun varrella. Ajoimme L.A;hin rantatieta pitkin, ja nakymat olivat mahtavat. huomasi, etta olimme tullees ns. rikkaiden asuinalueelle, silla talot olivat mahtavan kokoisia korkeilla kukkuloilla samoin kuin lahella rantaa. lava-autot olivat vaihtuneet avomersuihin ja bemareihin.


Ilta alkoi hamartaa, kun suuntasimme kohti Santa Monicaa. Hieman oli ajajilla vaikeata nahda sivupeileista taaksepain, silla aurinko laski takanamme. Pieni kaarros eraan parkkipaikan kautta, silla kolmeen suuntaan erkaantuvasta tiesta valitsimme oikeanpuoleisen kun olisi pitanyt ottaa vasen kaista. No eipa tuo haitannut, silla aikaa tuohon kierrokseen ei kulunut kuin muutama minuutti, kun paasimme takasin oikealle teille. Hotellimme sijaitsi muiden hotellien tapaan syrjassa ydinkeskustasta ja tuntui, etta matka jatkui ja jatkui eika hotellin kylttia vain nakynyt. Hieman vedimme henkea, silla viime metreilla Jannelle meinasi kayda pieni haaveri. Janne oli kaantymassa eraassa ristyyksessa vasemmalle, niin oli samaan suuntaan kaantymassa myos auto. Janne ei huomannut auton tuloa vierella ja pyora otti kosketuksen autoon. Vauhti oli onneksi hiljainen, joten ei ollut vaaraa, etta pyora kaatuisi ja jatkoimme matkaa. Autoilija taisi luulla, etta karkaamme hanelta, silla vauhdikkaasti lahti peraamme. Hotelli sijaitsi seuraavassa kadunkulmassa, joten parkkipaikalle kaarsimme me ja auto perassa. Autoon ei tullut sellaista vahinkoa, etta kuski olisi vaatinut korvauksia. Kadenpuristus riitti ja auto poistui.

Illallisen jalkeen nukkumaan ja silla pitka paiva alkoi tuntua. Tama oli nimittain ajomme pisin paiva. Haikeat olivat tunnelmat, silla huomenna lahtisi Marko kotimatkalle ja pyorat pitaisi palauttaa.






sunnuntai, 24. elokuu 2008

16. ajopaiva Las Vegas-Barstow

16.8.08

Las Vegasista lahdimme klo 8.00 Jannen johdolla. Porukka jakautu kahteen osaan. Paivan ohjemaan kuului ajo Death valleyn kautta. Koska lampotila jo aamulla oli todella korkealla, lahes 90 F, niin me paatimme menna eri reittia. Mukaan tulivat myos Liisa ja Sikke. Nakymat olivat jalleen sanoin kuvaamattoman kauniit...kukkulaa, vuoria ja tasankoa...ja kuumaa...meillakin. Eipa kaynyt yhtaan kateeksi neljaa miesta, jotka lahtivat ajamaan tuon pidemman lenkin...eika lainkaan kaduttanut, etta emme menneet heidan mukaansa. Bensa-asemia tai muitakaan palveluja ei ollut 56 mailiin...onneksi sentaan liikkeella oli muitakin, muuten olisi tuntunut todella orvolta. Pysahdyimme juomaan pientareelle ja siihen hiljensi eras paikallinen, kuin apua tarjoten. Nostimme vain peukalot pystyyn merkiksi, etta mailla ei ole hataa. Barstowin hotelli loytyi helposti ja olimme aikaisin iltapaivalla perilla, joten paatimme lahtea katsomaan Route 66-museota.

Museossa...hmmm...oli myytava kaikennakoista Route 66-kamaa. Ostimme pinssit takkiin laitettavaksi. Ja loytyihan kassiin muutaman t-paidatkin.

Ennen museoon lahtoa kavimme hotellin ravintolassa varaamassa tilan, jossa saisimme viettaa viimeista yhteista iltaa yhdessa nauttien ruosta, juomista ja valokuvista. Meilla oli otettuna yli 3000 valokuvaa, joten katselemista riitti. Huomenna olisi viimeinen rutistus ja ajomme oli talla kertaa ohi. Kolme viikkoa oli mennyt todella kovaa vauhtia ja hieman oli haikea olo, kun joutuisimme erkaantumaan. Olimme todella tiimi, eika sanottavaa sanaharkkaa tullut. Tottakai leikkimielella toisinaan jotakin toisillemme laukaisimme. Kaikki kun toisensa ennestaa tunsivat, niin se auttoi asiaa.



sunnuntai, 24. elokuu 2008

Huiluupaiva Las Vegas

15.8.08

Aamulla oli tarkoitus nukkua pitkaan, kun kerran saisi nukkua eika oli aikaista lahtoa. Mutta eipa sita kuitenkaan osanut nukkua vaan kuhkimme ylhaalla jo kello kuuden jalkeen.

Olimme sopineet lounaalle lahdon klo 13.00 hotellin aulassa, jonne saapuivat kaikki muut paitsi Kaitsu. Han oli kaynyt jo lounaalla. Aamukahvit joimme hotellin Starbucksissa, ymmarran oikeastaan nyt, miksi Usassa Starbuckilla ei mene kovin hyvin, silla eipahan siella osata tehda kunnollista “vanilla lattea”. Vaniljan makua ei juurikaan siina havaitse.

Liisa meni kaymaan toisessa kahvilassa, silla hotellin kahvilassa ei ollut vapaita poytia. Aamiaisen syotyamme lahdimme samaiseen kahvilaan, josta jatkoimme kolmistaan kavellen Vegasin kaduilla. Ihmisia oli liikkeella paljon, pelikoneet pitivat omaa “mukavaa” aantaan joka puolella. Pelihimo oli hirmuinen...Simokin halusi kokeilla onneaan. Kavimme varaamassa liput “Beatles”-musiikkiin perustuvaan esitykseen. Mukava tehda jotain muutakin, kuin olla pyoran kanssa liikkeella.

Palasimme takaisin hotellille puolen paivan aikoihin ja paasimme lahtemaan lounaalle. Lounaan jalkeen lahdimme etsimaan bootsikauppaa. Simo gps:sta katsoi reitin...vaikka olihan minulla karttakin...ja laite kertoi matkan olevan nelja kilometria. Ajattelimme kavella...tosin Sikke ehdotti, etta hyppaisimme bussiin ja huristelisimme silla kaupan nurkalle. Paatimme kuitenkin kavella. Saa oli todella kuumaa, kenkien lapi tuli kuumuus kadusta ja oli melko paha kavella. Kavimme ostamassa juotavaa matkan varrella olleelta huoltikselta ja kysyimme paljonko on viela matkaa. Herrasmies sanoi etta kolmet liikennevalot ja kaupparakennut sijaisee kadun vasemmalla puolella. No kolmansien valojen jalkeen ihmettelimme hetken, kun ohjeen mukaan paikalla pitaisi olla buutsikauppa, mutta eipa vain ollutkaan. Viidensien valojen jalkeen vihdoinkin nakyi iso keltainen valokyltti. Bootseja oli hyllyt vaarallaan, vareja jos minkalaista. Olisimme kumpikinm haluneet ostaa oikeat ameriikan bootsit, mutta jotenkin tuli tunne, etta ei jaksa silla hyllyja oli lukematon maara. Silmiimme osui myos lasten saapikkaat, todella mahtavam nakoiset, mutta emme kuitenkaan carolle niita ostaneet. Hieman harmittaa, silla nehan olisi voinut vaikka kehystaa (kiinan tyyliin), jos eivat olisi olleet sopivat.

Taksin saaminen ei ole helppoa Vegasissa. Bootsikaupassa tytto sanoi, etta saattaa menna jota 40 min, ennenkuin taksin saa ja kehotti meita menemaan rakennuksen takana olevan ostoskeskuksen eteen. Takseja kuulemma kaartaa sita vahan valin. Olikohan kentien meidan tuuria, silla yhtaan taksia ei tullut ja siiten paatimmekin menna eraaseen pikkukauppaan ja pyysimme heita soittamaan taksin. Taksin piti tulla 20 minuutissa, mutta meidan tuurilla ei tullutkaan...konserttiin pitaisi ehtia. Liike minne menimme oli kenkakauppa, jonka omistajina olivat vanhempi pariskunta...kengatkin hieman vanhanmallisia. Han meita jututti, aivan kuten on niin monet kerrat kaynyt liikkuttaessa. Puolen tunnin odottelun jalkeen, pyysimme kauppiasrouvaa soittamaa uudelle taksiyhtioon. Taksi luvattiin 10 minuutissa. Menimme ulos odottelemaan ja vihdoinkin parkkipaikalle kaarsi paikallinen taksi...tosin kauaksi kaupan edustalta. imo lahti juoksujalkaa taksia kohden ja kuski oli hieman hamillaan, silla toisen kaupan edessa oli myos asiakkaista odottamassa. Kuski ei oikein tiennyt kummanko porukan pyyntoon han oli vastannut. Onneksi vanhempi rouva oli sanonut taksia tilatessa maaranpaamme, mika oli kuskilla tiedossa, joten me olimme hanet tilanneet.

Illalla showssa, osoittautui hyvaksi valinnaksi sille illalle. Lippua ostaessamme meille sanottiin, etta 17.30 alkaa tilaisuus, missa saa juotavaa ja pienta snakkia. No eipa nain ollutkaan vaan tuo juttu olikin vasta esitykseen jalkeen, ennen illan toista esitysta. Mukaamme saimme kassin, jossa oli coctail-lasi, lasinaluset seka ohjelmalehtinen showsta. Onneksi emme ostaneet ohjelmaa ennen esitysta, niinkuin yleensa on tapana tehda. Katsomo oli taynna immeisia. esityksessa on mukana yli 60 esiintyjaa. Myos Harri oli kaynyt tilaamassa liput samaiseen naytokseen, mutta hanella oli paikka aivan erillaan meista.


lauantai, 23. elokuu 2008

15. ajopaiva Zion Canyon-Las Vegas

Aikainen heratys eilisen tapaan...aurinko ei ollut kunnolla edes noussut , kun lahdimme liikkeelle. Aamukahvit jai nauttimatta, silla hotellin vieressa olevat huoltoasemat avasivat ovensa juuri, kun olimme lahdossa. Tosin toisen piti avata ovensa klo 6.30...uusi aika, joka oli tullut kayttoon muutama paiva aikaisemmin...jospa huoltamon pitaja ei ollut viela paassyt uuteen aukioloaikarytmiin ja nukkunut pommiin. Toisella huoltiksella oli ainoastaan kylmakaapissa oluita, hmmm....

Nakymat olivat jalleen mahtavat...kanjoneita kanjoneiden peraan. iet mutkittelivat oikealle ja vasemmalle, oli ylamakea ja alamakea. Ajomatkallamme oli myos pari tunnelia...toisen ollessa arvioiden kolmisen kilometria. Onneksi silloin talloin oli aukkoja kalliossa, josta naki paivan valoa silla muuten tunnelissa oli pilkkopimeata.


Asutusta oli siella taalla, eika vastaantulevaa liikennetta juurikaan ollut. Hieman valilla oli orpo olo, onneksi meita oli iso joukko. Taivas oli kauniin sininen eika pilvenhattaria ollut nakopiirissa.

Koulujen lakamisen huomasi liikkeella olevista koulubusseista. Koulualueilla oli 25 mailia tunnissa ja jos sen ylitti, niin sakko oli 1000 dollaria.

Osavaltio vaihtui Utahista Arizonan kautta Nevadaan. Teiden kuntoon vaikutti osavaltio, joissakin osavaltioissa tiet olivat todella huonossa kunnossa, ameriikkalaiset taitavat pitaa pitkittaisista urista, silla niita oli aivan liikaa, ajettavuus ei ollut hyvaa. Karut nakyvat jatkuivat, jatkuivat....kunnes edessa haamotti Las Vegas...

Me ja Sikke menimme suoraan Las Vegasiin toisten mentya Hover Dam-padon kautta, jolloin matkaa tuli pari tuntia lisaa. Kuumuus oli valtava ja mutkaisia teita takana, joten halusimme ajaa isoa tieta eika lahtea enaa ajamaan mutkaisia ja kanjoissa kulkevia teita. Harrah's hotelli loytyi helposti ja nakyi koko ajan nakopiirissa, mutta liikennejonossa emme paasseet vaihtamaan kaistaa ja ajoimme hiemna pidemman reitin kautta. Totesimme, etta reitti oli hyva, silla tie vei suoraan hotellin etuovelle. Harrah's hotellissa oli vilkasta, ihmisia tuli ja meni ja sisalle mentyamme ihmettelimme sita kuhinaa, mika siella valllitsi. Hotellissa sijaisti myos casino, niinkuin tuntui joka rakennuksessa olevan. Paaasiassa vanhuksia istui pelaamassa ja tuijottamassa silmat tarkkana rahakoneita. Toiset tulivat hotellille paria tuntia myohemmin ja kuumaa oli heidan reitilla ollut, niin punaisia poikia ja tytto kyparan alta ilmaantui.

Sikke kiillotti ajosaappansa...ratteja ja hammasharjaa kaytettiin apuna, jotta saappaista saatiin todella komiat....kylla niilla kelpasi tallustella Las Vegasin kaduilla. Hotellin baariin ei ollut asiaa nahkaliivit paalla, vaan liivit piti ottaa pois. Oli kuulemma kaynyt muutama viikko sitten joku moottoripyorajengi samaisessa paikassa, ja...jos oikein ymmarsimme...niin aiheuttaneet jotakin “mekkalaa”.

Kavimme ruokailemasssa paikallisessa harrikkaravintolassa. Viihtyisa paikka, jossa katosta roikkui liikkuvilla telineilla harrikoita. Annokset olivat jalleen mahtavia eika sita millaan jaksanut kaikkea syoda...ja muutenkin tilaamani grillattu puolikas kana oli sisalta melko kuiva, paallisen maistuessa hyvalle.

Myohemmin illalla ihmettelimme valoloistetta hotellin ikkunasta...vilkkuvia ja valkkyvia valoja oli joka puolella.



  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

  • Tagipilvi